Mikä ihmeen biohajoava, kompostoituva ja biopohjainen muovi?

Muoviplast 6/2019

Teksti: Jenni Syvänne, Muovipoli Oy

Biomuoveihin liittyy paljon erilaisia termejä, joita käytetään etenkin mediassa toisinaan hyvinkin vallattomasti. On muun muassa biomuovia, biopohjaista muovia, biohajoavaa ja kompostoituvaa. Termien käytön vallattomuus johtuu osittain epäselvyyksistä termeissä sekä varsinaisten virallisten määritelmien puutteesta. Etenkin kuluttajille hämmennystä ja väärinkäsityksiä aiheuttavat termit ”biohajoava” ja ”kompostoituva”. Lisäksi biopohjaisuus sekoittuu usein biohajoavuuden kanssa. Pureudutaan siis palstan tässä osassa siihen, mitä nämä kolme termiä oikeastaan tarkoittavat ja mitä eroa niillä on.

Biopohjaisella muovilla tarkoitetaan muovia, joka on valmistettu uusiutuvaa alkuperää olevista raaka-aineista, kuten sokeriruo’osta, sellusta tai tärkkelyksestä. Huomionarvoista on, että biopohjaisena markkinoitavat muovilaadut voivat olla joko osittain tai kokonaan biopohjaisia. Kaikki biopohjaiset muovit eivät ole biohajoavia ja toisaalta kaikki biohajoavat muovit eivät ole biopohjaisia. Esimerkiksi erilaiset drop-in biomuovit, kuten bio-PE ja bio-PET eivät ole biohajoavia. Drop-in biomuovilla tarkoitetaan biopohjaista muovia, joka on kemialliselta rakenteeltaan ja ominaisuuksiltaan täysin vastaava kuin fossiilisista raaka-aineista valmistettu muovi.

Biopohjaisuus voidaan määritellä muovin sisältämän biopohjaisen sisällön tai biopohjaisen hiilen määrän avulla. Näistä yleisemmin käytetään biopohjaisen hiilen laskentaa, joka määritellään standardissa EN 16640. Laskenta perustuu hiilen radioaktiivisen isotoopin 14C määritykseen. 14C isotooppi toimii eräänlaisena jäljittimenä biopohjaiselle hiilelle. 14C isotoopin puoliintumisaika on noin 5700 vuotta, joka tarkoittaa, että fossiilista alkuperää olevassa raaka-aineessa ei ole enää radioaktiivisuutta jäljellä. Toinen tapa määritellä biopohjaisuutta on laskea biopohjaisen sisällön määrä, jonka laskentatapa määritellään standardissa EN 16785-1, mutta tämän käyttö on vähäisempää. Nämä kaksi laskentatapaa antavat usein hieman toisistaan poikkeavan lopputuloksen.

Biohajoavuudella tarkoitetaan tietynlaista muovin loppukäyttäytymistä. Biohajoamisessa materiaali muuttuu erilaisten mikro-organismien avulla hiilidioksidiksi (tai metaaniksi), vedeksi ja biomassaksi. Biohajoavuus on riippuvaista ympäristöstä ja kuluneesta ajasta, joten on tärkeää määritellä aina sekä olosuhteet että aika, jossa materiaalin on määrä hajota. Esimerkiksi maaperässä tietyssä ajassa biohajoava materiaali ei välttämättä hajoa lainkaan vesiympäristössä! Biohajoavuuden standardointi on hankalaa, mutta eri toimijoiden toimesta myönnetään biohajoavuudelle erilaisia sertifikaatteja (esim. TÜV). Biohajoavan materiaalin raaka-ainelähde voi olla öljypohjainen (esim. PBAT) tai biopohjainen (esim. PLA).

Kompostoituvuudella tarkoitetaan muovin hajoamista teollisessa tai kotikompostissa tietyissä olosuhteissa määrätyssä ajassa. Kompostoitavuus on määritelty standardissa EN 13432. Standardin mukaan materiaalin tulee biohajota kypsässä 58 °C kompostissa kolmen tai kuuden kuukauden kuluessa siten, että 90 % materiaalin hiilestä on muuttunut hiilidioksidiksi. Lisäksi materiaalin on hajottava fyysisesti 90 prosenttisesti alle 2 mm paloiksi 12 viikon kuluessa. Näiden hajoamisvaatimusten lisäksi materiaalin on oltava haitaton kompostointiprosessille sekä kompostin laadulle ja täyttää muun muassa raskasmetalleille asetetut raja-arvot. Jotta tuote olisi kompostoituva siinä käytetyn materiaalin tulee siis olla biohajoava, se ei saa olla ekotoksinen, eikä siinä voi olla raja-arvot ylittäviä määriä raskasmetalleja. Lisäksi itse tuotteen täytyy hajota standardin vaatimusten mukaisesti.

Kuten edellä olevasta voimme huomata, kompostoituva materiaali on myös biohajoavaa, mutta biohajoava materiaali ei välttämättä täytä kaikkia kompostoitavuudelle määritellyn standardin EN 13432 vaatimuksia. Biohajoaminen tietyssä ympäristössä (esim. maaperä) ei tarkoita, että materiaali biohajoaa muissakin ympäristöissä (esim. vesiympäristö). Biopohjaisuus sen sijaan ei tarkoita automaattisesti, että materiaali olisi myös biohajoava tai kompostoituva. Kattoterminä näille kaikille termeille käytetään yleisesti termiä biomuovi, joka voi tarkoittaa biopohjaista, biohajoavaa/ kompostoituvaa tai molempia. Terminä biomuovi ei siis yksin vielä kerro materiaalista oikeastaan mitään ja saattaa helposti johtaa harhaan antamalla mielikuvan paremmasta tai vähemmän haitallisesta materiaalista. On myös pidettävä mielessä, että muovin biohajoavuus tai kompostoitavuus eivät saa olla tekosyitä roskaamiselle, eikä niitä ole kehitetty ratkaisemaan maailman roskaantumisongelmaa, vaan tukemaan kiertotaloutta esimerkiksi helpottamalla ja tehostamalla biojätteen keräystä. Tärkeää on valita oikea materiaali oikeaan paikkaan.

Lisää biomuoveista voit lukea vuonna 2020 julkaistavasta biomuovioppaasta.